fb icon soitankoulussa icon

Opiskelu / /

Sähkökitara

Sähkökitaran selkein ero akustiseen kitaraan verrattuna on siinä oleva mikrofoni, jolla kitaran ääni johdetaan vahvistettavaksi. Sähkökitaroista puuttuu yleensä kaikukuoppa ja niiden runko on kokopuuta. Kaulan sisään on upotettu tukirauta tai kaksikin. Lisäksi sähkökitaran tallalla voi säätää kielten korkeutta otelaudasta sekä kielten pituutta.

Kaksi tärkeintä sähkökitaramallia ovat Fender Stratocaster ja Gibson Les Paul, joiden ominaisuuksia lähes kaikki tämän päivän sähkökitarat muunnellen noudattavat. Fenderin mallit juontavat juurensa kantrimusiikista ja myös hawaijilaiskitaroista, Gibson periytyy orkesterikitarasta.

Hiotut kielet (flatwound) ovat sileäpintaisia ja otekädelle mukavia, aseman vaihdot sujuvat äänettömästi. Äänenväri on kuitenkin tumma ja äänten alueet rockmusiikille liian pehmeitä. Hiottuja kieliä käytetään jonkin verran jazzmusiikissa.

Hiomattomat kielet (rounwound) ovat käytetyimpiä. Niissä kielten 4-6 päälle punottu ohut pyöreä lanka. Punos voi olla nikkeliä tai terästä (stainless steel). Edellinen soi kauniimmin eikä kuluta nauhoja, jälkimmäinen soi kauemmin ja on kestävämpi, mutta se kuluttaa nauhoja.

Ohuet kielet ovat kevyempiä taivutella, mutta ne menettävät vireen helposti, katkeilevat ja niiden ääni on heikko ja soinniltaan lyhyt. Suositeltava normaalikielen paksuus on “kympin setissä”, jossa se on 0,010. Matalat kielet voivat olla tavallista paksumpia, jolloin kitaran sointu tukevoituu.

Kitaran satulan takana voi olla lukot, jotka pitävät kielet paremmin vireessä. Tallassa taas voi olla viulun tapaan pikavirittimet. Molemmat ovat näppäriä keksintöjä, jotka tosin hankaloittavat kielten vaihtoa ja säätöä. Kitaristi tarvitsee myös oman vahvistimen ja kaiuttimen.

Nykyisten instrumenttien hinta-laatu -suhde on hyvä. Kohtuullisen oppilassoittimen saa jo n. 300:lla eurolla ja vaativampaan harrastajakäyttöön tarkoitetut sähkökitarat maksavat n. 1000 euroa.

Harrastuksen alkuun pääsee ilman vahvistintakin, mutta jossain vaideessa senkin hankinta tulee eteen. Hyvälaatuisen harjoitusvahvistimen saa n. 300:lla eurolla.