fb icon soitankoulussa icon

Opiskelu / /

Pop/jazz-laulu

Idols ja popstrars toivat yhden puolen kevyen musiikin laulamisesta ja opiskelusta kaiken kansan nähtäväksi. Pop/jazz-laulu pitää kuitenkin sisällään paljon sellaista kurinalaista tekniikkaharjoittelua, omaan kehoon ja sen lihaksiston toimintaan tutustumista sekä kevyen musiikin eri tyylilajien ominaispiirteisiin perehtymistä, jota viihteellisistä tv-sarjoista ei löydy.

Lauluopiskelu on monella tavalla samankaltaista kuin muunkin instrumentin opettelu. Siinä missä klarinetistit tai saksofonistit kokoavat ottavat soittimen kotelosta ja kasaavat sen soittokuntoon, laulaja kasaa (ts. ryhti ojennukseen, hartiat ja niska rennoiksi) ja lämmittää (ts. äänen avaaminen) oman instrumenttinsa samalla huolellisuudella. Erona muihin instrumentteihin on kuitenkin se, että laulajan instrumentti on suurelta osalta täysin näkymättömissä, joten harjoittelu perustuu paljolti mielikuviin, tuntemuksiin ja kuuntelemiseen.

Laulajan tekniikkaharjoitteluun kuuluu niin äänen vapaan soinnin, artikulaation kuin sävelpuhtauden treenausta. Äänen sointiharjoituksissa pyritään saamaan äänentuottaminen mahdollisimman luontevaksi siten, että ääni pääsee värähtelemään vapaasti kehon resonanssitiloissa. Tämä värähtely eli resonointi paitsi kuuluu, myös tuntuu värinänä esimerkiksi poskilla ja rintakehässä. Artikulaatiota harjoitetaan erilaisilla kieli-, huuli- ja leukaharjoituksilla, joiden tarkoitus on paitsi oppia tuntemaan kielen, huulten ja leuan rooli tekstin muodostuksessa, myös vähentää liiallista lihasvoiman käyttöä ja jäykkyyttä. Sävelpuhtautta harjoitellaan erilaisten asteikko- ja intervalliharjoitusten avulla, mutta myös harjoiteltavissa kappaleissa, joissa edetään yksinkertaisista ja helpohkoista lauluista kohti haastavampia kappaleita.

Pop/jazz-musiikin alueeseen kuuluvia tyylilajeja on paljon, joten harjoiteltavaan ohjelmistoon kuuluu niin kansanlauluja ja tanssimusiikkia kuin bluesia, jazzia ja rockiakin. Tyylilajeihin tutustuminen aloitetaan kronologisessa järjestyksessä eli ensin opetellaan tuntemaan kunkin tyylin juuret ja vähitellen edetään kohti tämän päivän musiikkia, jossa tyylilajien sekoittaminen ja vaikutteiden ottaminen on varsin tavallista. Vanhat klassikkokappaleet ja niiden tyylinmukainen esittäminen kuuluvat yleissivistykseen, joka jokaisen laulajan on syytä tuntea.

Erityisesti suhde perussykkeeseen kuuluu tyylinmukaiseen fraseeraukseen. Esimerkiksi rock-musiikissa on olennaista pysytellä tiukasti kiinni perussykkeessä (4 iskua per tahti) ja korostaa perusiskuja, kun vastaavasti laulelmissa tai jazz-balladeissa tekstin rytmitys määrittää fraseerauksen ja laulaja varta vasten pyrkii välttämään rytmistä toistoa ja iskuille osumista.

Miltei poikkeuksetta kevyttä musiikkia esitetään tavalla tai toisella sähköisesti vahvistettuna. Jopa niin sanotuilla akustisilla tai unplugged -keikoilla laulajalla on useimmiten käytössään mikrofoni. Niinpä mikrofonitekniikka ja äänentoistolaitteiden käyttö kuuluvat myös pop/jazz-laulun opiskeluun ja ainakin omat soundit pitäisi laulajan osata rakentaa tarpeen vaatiessa kuntoon puhumattakaan mikkien ja piuhojen kasaamisesta. Laulajalla on soitin omasta takaa, mutta oman mikrofonin ja johdon hankkiminen tulee jossain vaiheessa väistämättä ajankohtaiseksi. Oman mikrofonin ominaisuuksien tunteminen on tärkeää varsinkin esiintymistilanteissa, joten mikrofoni kannattaisi hankkia melko pian lauluharrastuksen aloitettuaan. Omaa mikkiä ja piuhaa voi silloin kuljettaa laulutunneilla mukanaan ja opetella paitsi käyttämään sitä, myös kytkemään ne äänentoistolaitteisiin. Kun tuntee sekä oman äänensä että käyttämänsä laitteet, on esiintymistilanne sekä yleisölle että laulajalle itselleen paljon riskittömämpi ja miellyttävämpi.